SRK-verkkokauppa

Julkaistu 28.10.2015

Lapsuuden joulua etsimässä

Siionin Joulu 2015 kutsuu jouluseimen ääreen hiljentymään

SAIN TEHTÄVÄKSENI TOIMITTAA tämän vuoden Siionin Joulun. Onnekseni minun ei kuitenkaan tarvinnut hoitaa työtä yksin. Apuna ja tukena minulla oli viisihenkinen toimituskunta, kaksikymmentä kirjoittajaa, viisi kääntäjää, graafinen suunnittelija, kaksitoista valokuvaajaa, kaksi kuvittajaa ja muita oheistoimijoita. Paperilehden lisäksi teimme myös äänilehden. Sitä tekemässä olivat muun muassa äänittäjä ja kaksi lukijaa.

Olen toimittanut lehden kaksi kertaa aikaisemmin. Haaste on alussa aina sama: Miten tehdä lehti, joka tuntuu yhtä aikaa uudelta ja vanhalta? Olen nimittäin kysellyt lukijoilta, millainen lehden tulisi olla. Useimmiten toivotaan, että lehti olisi nostalginen ja kertoisi lapsuuden joulusta. Samalla kuitenkin toivotaan, että lehti heijastelisi myös nykyaikaa.

Lähdin etsimään lapsuuden joulua. Mitä se on? Siionin Joulun lukijakunta on laaja ja monimuotoinen, kosketuspintaa pitäisi löytyä kaikenikäisille. Kenen lapsuusajan tunnelmia siis tavoitella? Miten yhdistää mennyt ja nykyisyys? Mitä lapsuuden joulu oikeastaan on?

Näitä kysymyksiä miettiessäni mieleeni tuli, että ehkä lapsuuden joululla sittenkin tarkoitetaan evankeliumia. Siinähän yhdistyy mennyt ja nykyisyys, se on yhtä aikaa tuore ja vanha. Ehkä erityisesti jouluna kaivataan sinne, missä on uskon ydin ja lapsen usko.

Kaikki tekstit ovat tärkeitä. Kaikkien kanssa on ollut ilo tehdä työtä. Lehden teeman kannalta koen kuitenkin, että tässä lehdessä keskeisintä on nimenomaan jouluevankeliumi, kaikki muu lomittuu sen yhteyteen. Siksi kehittelimme lehden keskiöön seimiasetelman, jonka jokainen voi konkreettisesti leikata irti ja askarrella. Siinä samalla voi ajatuksissaan siirtyä ajassa taaksepäin, ensimmäiseen jouluyöhön. Hiljentyä yksinkertaisen äärelle.

Toivottavasti työmme vastaa toiveisiinne. Iloa ja rauhaa joulunodotukseenne!

Oi joulun tähti pieni, sä kirkkain tähtönen,
valollas johda tieni seimelle Jeesuksen.
Sen, mikä täällä maassa sydäntä ahdistaa,
majassa autuaassa armosta anteeks’ saan.
Katseensa hyvyydessä jää saahan sulaa pois,
niin että sydämessä oikea joulu ois.
Ja sydämeni seimeen, asuntoon halvimpaan,
armosta lapsen kalliin vain saisin asumaan.
Oi joulun lapsi pieni, lahjoista ihanin,
johdata mainen tieni sun luokses kotihin. Sl. 13

Teksti: Hannakaisa Holmi

Ostoskorisi on tyhjä