Kirja sai alkunsa, kun Tiina-Liisa Lohi palasi kotiin pienen sukulaislapsen hautajaisista. Hän päätti etsiä kummitytölleen kirjaa, jossa kerrottaisiin lapsentajuisesti kuolemasta ja surusta, mutta ei löytänyt mieleistään.

− SRK:lta ajattelin löytäväni, mutta sellaista kirjaa ei vielä ollut kukaan kirjoittanut. Ajattelin silloin, että kirjoitan itse kummitytölleni.

Myöhemmin Tiina-Liisa Lohen käsikirjoitus päätyi SRK:lle arvioitavaksi, ja siitä päätettiin työstää julkaistava lastenkirja. Tällaista kirjaa oli jo ehditty odottaa. Kirjan kuvittajaksi pyydettiin Anna Ratilainen.

Palautetta lapsilukijoilta

Käsikirjoitusta työstäessään Tiina-Liisa luki sitä omille alle kouluikäisille lapsilleen ja koulussa oppilailleen. Vastaanotto oli myönteinen.

− Aihe on koskettanut ja siitä on keskusteltu lukemisen jälkeen lasten kanssa. Oppilaani ovat kyselleet, mistä kirjan voisi ostaa.

Kirjaa on luettu myös lapsille, joilta on kuollut sisarus. He ovat antaneet arvokasta palautetta, jonka mukaan tekstiä on muokattu eteenpäin.

Tueksi lapsille ja aikuisille

Tiina-Liisa toivoo, että uusi kirja voisi olla tukena aikuiselle, joka joutuu vastaamaan lapsen moniin kysymyksiin kuolemasta.

− Toivon myös, että kirja tarjoaisi samaistumiskohteen surun koskettamalle lapselle. Halusin tuoda toivon näköalaa eronikävään.

Sopiiko kirja myös lapselle, joka ei vielä ole menettänyt ketään läheistään?

− Turvallinen aikuinen voi mielestäni lukea kirjaa myös lapselle, jota suru ei ole henkilökohtaisesti koskettanut. Lapsella on tiettyinä ikäkausina paljon kuolemaan liittyviä kysymyksiä, ja hän voi saada kirjasta niihin vastauksia. Traumapsykoterapeutti Soili Poijula muun muassa rohkaisee aikuisia puhumaan lapselle kuolemasta. Se on osa elämää.

Minkä ikäisille suosittelisit kirjaa?

− Kirja sopii mielestäni 5−10-vuotiaille. Mutta aihe koskettaa jossakin elämänvaiheessa jokaista. Toivon että ylösnousemususko voisi lohduttaa myös kirjaa lukevaa nuorta ja aikuista.

Teksti: Hanna Aho