SRK-verkkokauppa

Julkaistu 20.4.2016

Rasmus aloittaa eskarin

Anne Lindforsin kirjoittama ja Silja-Maria Wihersaaren kuvittama lastenkirja Täysosuma, Rasmus! on jatkoa kirjalle Rasmus, karhunkesyttäjä, joka julkaistiin vuonna 2014. Kirjan mukana on cd-äänikirja, jonka lukee Pekka Aittakumpu.

Anne Lindfors kertoo Täysosuma-kirjan lähteneen liikkeelle siitä, kun hän mietti omien ja tuttavaperheiden lapsien kokemuksia koulun aloittamisesta. Sellaiset lapset, jotka olivat olleet päiväkodissa, olivat saaneet usein jo valmiin kaveripiirin.
− Tällaiset lapset saavat usein helpomman alun koulussa, tavallaan kotikenttäedun. Kotihoidosta tuleva lapsi taas aloittaa kaiken alusta: opettaja on uusi, monet luokkakaverit ovat vieraita, oma paikka on ryhmässä löytämättä. Ja joskus koulun säännötkin eroavat kodin säännöistä.
− Kun mietin tätä kaikkea, aloin pohtia, voisiko siitä kirjoittaa. Sitten aloin pohtia, mitä Rasmukselle voisi tapahtua koulussa. Lähteekö koulunkäynti sujumaan yhtä helposti kuin poika oli etukäteen ehkä ajatellut? Löytyykö uusia kavereita heti? Miten koulumatkat sujuvat? Entä välitunnit?

Kun Lindfors kirjoitti Täysosumaa, hän ajatteli, että siitä voisi olla aremmalle lapselle lohtua.
− Se näyttäisi, että joku toinen on kokenut samaa. Joku muukin on ollut aluksi ilman kaveria, ja kaikki kuitenkin kääntyy hyväksi, aikanaan. Toivoisin, että kirja avaisi myös rohkeampien silmiä ja sydäntä näkemään ne kaverit, jotka eivät uskalla tulla mukaan. Loppujen lopuksi tarvitaan vain pari sanaa tai pieni hymy − ja kaikki voi olla toisin.

Kirjassa käsitellään myös kuoleman kysymystä vaarin sairastumisen kautta.
− Muistelin omien lapsien pohdintoja kuolemasta ja lähdin miettimään, voisiko niitä käyttää kirjassa vähän muunneltuina. Mitä ajatuksia ja tunteita se herättäisi Rasmuksessa, jos vaari sairastuisi?

Usko näkyy turvallisena asiana

Tuoreessa kirjassa eletään esikouluikäisen Rasmuksen näkökulmasta arjen tilanteita kotona ja nyt myös koulussa. Rasmus on luonteeltaan herkkä ja tunnollinen, ja hänellä on rikas mielikuvitus. Erilaisissa sattumuksissa pohditaan usein tekemisen oikeutukseen liittyviä kysymyksiä. Se tuo kirjan sisältöön tärkeää kasvatuksellisuutta ja auttaa lasta kehittämään empatiakykyä. Usko näkyy Rasmuksen elämässä turvallisena ja iloisena asiana.

“Oli isä puhunut enkeleistäkin. Siitäkin, että Taivaan Isä pitää huolta. Ja siitä, että aina saa puhua Taivaan Isälle, jos pelottaa. Rasmus oli nyt iltaisin puhunut Taivaan Isälle vaarista, laittanut kädet ristiin ja toivonut, että vaari tulisi terveeksi. Toistakin asiaa hän oli pyytänyt, kaveria, Rasmus muistaa ja vilkaisee Jontea. Jontesta tulisi hänen kaverinsa. Rasmus on siitä äkkiä melkein varma."

Teksti: Päivi Heikkilä


Ihanteellisuutta ja inhimillisyyttä

Meillä on tapana iltaisin kerääntyä lastenhuoneeseen kirjan ääreen. Olen huomannut, että kouluikäisillekin on tärkeätä saada olla aikuisen lähellä ja kuunnella kirjaa, vaikka osaisi jo itsekin lukea.

Kun saimme luettavaksi uuden Rasmus-kirjan, pidimme siitä kaikki. Kirjan kieli on elävää ja repliikit ovat puheenomaisia, joten sitä jaksaa pienikin lapsi seurata. Kuvitus täydentää sopuisasti kirjan tapahtumia. Leikit ovat tämän päivän lasten leikkejä, ja se tuo myös ajankohtaisuutta kirjalle. On helppoa samaistua zombipiilosilla oleviin lapsiin ja odottaa jännityksestä kihisten joululahjaksi legopakettia, jossa on merirosvoja ja timantteja.

Luen mielelläni lapsille SRK:n lastenkirjoja, koska ne auttavat hengellisessä kasvatustyössä. Niiden parissa saa itsekin olla oppimassa. Tätä kirjaa lukiessa tuli itselleni halu pyrkiä olemaan kärsivällisempi lapsia kohtaan.

Rasmuksella on uskovainen perhe ja kotona puhutaan avoimesti uskonasioista. Tunnelma kotona on leppoisa ja turvallinen. Henkilöhahmot ovat sopivasti ihanteellisia ja kuitenkin inhimillisiä. Äiti joskus hermostuu, ja lapset eivät aina tottele, vaari sairastuu ja koulusta ei löydy aluksi kavereita. Taivaan Isä on kuitenkin lähellä, rukouksen päässä näissäkin hetkissä. Se tuo lohdutusta ja toivoa synkältäkin tuntuvaan tilanteeseen. Anteeksiantamuksen voimasta rakkaus ja ilo palaavat.

Suosittelen lämpimästi kirjaa alakouluikäisille ja sitä nuoremmille pojille ja tytöille. Meidän kolmasluokkalainenkin otti kirjan omakseen. ”Lue vielä yksi luku!” kuului hänen sängystään useamman kerran. Nyt kun kirja on luettu loppuun, poikia kiinnostaa tietää, tuleeko Rasmuksia vielä lisää. ”Koska se menee ekaluokalle?”

Kommentti: Päivi Heikkilä


Ostoskorisi on tyhjä