SRK-verkkokauppa

Siionin Joulu kutsuu hiljentymään joulun ihmeen äärelle.

Korkea-arvoisin jouluvieraamme on yhtä aikaa pieni kapalolapsi ja koko maailmankaikkeuden Herra ja Kuningas. Jo ennen maailmojen luomista hän, Jumalan Poika, oli olemassa ja osoitti rakkautensa meitä ihmisiä kohtaan. ”Hänen ilonaan olivat ihmislapset”, sanoo Sananlaskujen kirja. Kun aika täyttyi, hän jätti korkeat asuinsijansa ja syntyi ihmiseksi ihmisten joukkoon.

Marian osaa emme voi kuin laidasta ymmärtää. Hän tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä; hän kantoi, synnytti ja kasvatti Jumalan ainoan Pojan. Joulun ihme tuli Marian kautta todeksi myös meille, tämän ajan ihmisille.

Tämän vuoden Siionin Joulussa on kirjoituksia Jeesuksesta ja hänen synnyinkodistaan, kunnian taivaasta, uskomme päämäärästä. Lehdessä on kirjoituksia myös äidin osasta: miltä tuntui, kun oma lapsi syntyi joulukiireiden keskelle, miltä tuntui viettää ensimmäistä joulua oman perheen kanssa, miltä tuntui, kun oman lapsen kohtalosta sai tietää jo etukäteen.

Ajankohtaisena aiheena lehdessä on käsitelty pakolaisuutta.

Teksti: Hanna Aho


"Istun ajatuksissani linja-autossa. Vauva jo potkiskelee näkyvässä mahassani. Koetan peitellä vatsaani muiden katseilta. Viereeni istahtaa toinen uskovainen, nuori ihminen. Vaihdamme kuulumisia, ja siinä kerron myös sisäisistä kivuistani, kasvavan perheen ja ympäröivän maailman suhteesta.

Olenkin saanut viereeni enkelin, joka lohduttaa kauniilla sanoilla: ”Kahden ihmisen rakkaudesta on Jumala siunannut jotain noin suurta. Kanna sitä ylpeydellä.” Samaltako tuntui Joosefista, jota enkeli tuli vahvistamaan?" (Sirkka Lehto: Joulunlapsen ilo)


Jotkut lapset ovat tulleet Suomeen yksin. Joukossa on myös kokonaisia perheitä. Kaikki talon lapset eli alaikäiset vanhempineen olen kutsunut henkilökohtaisesti tähän pimeimmän ajan valon juhlaan, jouluun. Illalla ovet ovat avoimet kaikille asukkaille. 

Hiljaisuus väistyy. Alkaa tulla ääniä. Tulee yksi ääni. Tulee toinen. Kolmas ja neljäs. Tulee naisten ääniä. Lasten ääniä. Miesten. Kirkkaita. Matalia. Tyyniä. Lämpimiä. Ilahtuneita." (Soila Heikkilä: Joulu vastaan-ottokeskuksessa)


Jumalan sana ei kerro tarkoin siitä, millainen taivas on, millainen ikuinen asuntomme siellä. Taivasta verhoaa Jumalan pyhä salaisuus. Paavali kirjoittaa: ”Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee” (1. Kor. 13:12). Taivasta kuvataankin usein näkyjen kautta." (Niilo Rauhala: ”Ratki taivaassa on riemu iäinen”)


Kuva: Antti Partanen



Ostoskorisi on tyhjä