SRK-verkkokauppa

Kinnulan rauhanyhdistyksellä 2. huhtikuuta julkistetussa runokirjassa Sylissäni tuoksuu taivas näkyy elämän koko kaari, joka nivoutuu kauniisti myös vuodenkiertoon. Elina Sneckin kirjoittaman teoksen käsikirjoitus sai kolmannen palkinnon SRK:n kirjoituskilpailussa vuonna 2013.

– Viimeisen vuoden aikana tuota viisi vuotta vanhaa käsikirjoitusta on muokattu melko runsaastikin, kertoo Elina Sneck.

Runoja on karsiutunut pois ja uusia on tullut tilalle.

Runokokoelmasta löytyy vahvoja elämän sävyjä, välillä kirkkaita ja riemukkaita, välillä tummia ja rosoisia. Uskon tuoma toivo ja valo näkyvät runoissa voimakkaina, mutta niistä heijastuu myös elämän mukanaan tuoma kipu: tänään / en jaksaisi olla vahva / tahtoisin kaivautua syliisi / kuin silloin pienenä / tulla silitetyksi sieluani myöten.

Elina Sneckin kiinnostus runouteen on lähtenyt lapsuudenkodista. Kirjahyllystä löytyi monenlaista lukemista, ja runous kosketti ilmaisuvoimallaan jo peruskouluikäisenä. Nuoruusvuosina omien runojen kirjoittaminen hiipi mukaan pikkuhiljaa.

– Säkeitä alkoi pulpahdella mieleen, ja tuli pakottava tarve kirjoittaa ne ylös, Sneck kuvailee.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Sneck on myös opiskellut kirjoittamista muun muassa avoimessa yliopistossa.

– Tuli tarve kehittyä tässä itselle luontaisessa lajissa, hän toteaa.

Ilot ja surut kulkevat rinnakkain

Runojen aiheet nousevat usein omasta elämästä, mutta niissä on paljon myös ympärillä nähtyä, kuultua ja kuviteltua. Erityisesti elämän epä-täydellisyys koskettaa. Moniin kokoelman runoihin liittyy vahvoja tunnemuistoja.

– Eniten runoja tuntuu syntyvän silloin, kun elämä on jollain tapaa rankkaa. Runojen kirjoittaminen lienee jonkinlainen luontainen purkautumiskanava. Se on myös voimia antava henkireikä kotiäidin arjessa.

Tässä kokoelmassa näkyy se, että jokaisessa elämänvaiheessa on omat ilonsa ja surunsa. Runoissa tulee vahvana esille lasten arvo: kesken arkisten askareiden / tänä harmaanväsyneenä / marraskuun päivänä / istahdan keinutuoliin ja hyräilen hiljaa // sylissäni tuoksuu taivas. Elina Sneck kertookin, että voimia vaikeisiin hetkiin voi hakea vaikkapa lapsista ja luonnosta.

– Suurin kantava voima on kuitenkin usko Jumalaan, tieto siitä, että kerran vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa.

Tämä näkyy erityisesti kirjan loppuosan lohdullisissa ja kauniissa runoissa: katso! / aamu piirtyy jo ikkunaan / yö hälvenee // vaikka yö kuinka pitkä / uni kuinka raskas / aamun tuuli lakaisee pois / kaiken, kaiken // silloin sinä näet / kirkkaammin / kuin koskaan ennen.

Teksti: Anna Illikainen


Kommentti:
Arkihetkiä rakkauden lämmössä

Elina Sneckin runot tulevat lähelle lukijaa. Sanat tempaavat mukaansa hersyviin ja haikeisiinkin lapsiperheen arkihetkiin. Ne läpäisevät lukijan raikkaina ja voimallisina, kulkevat rinnalla taivastietä kappaleen matkaa kuin ystävä − valoisasti kannatellen, katse luotuna määränpäähän.

Runoissa puhuvat äidin monet äänet, lapsen uskon riemu ja usein luontoon oivaltavasti vertautuva ihmisen elämä. Kirjoittaja jakaa kanssani suloisen aamun kahvihetken, joskus raskaan repun ja hennot hartiat, ja valaisee sitten huolekkaat ajatukseni lapsen hymyllä. Elämä on mittaamattoman suuri lahja. Lukijana tulen yhä uudestaan ympäröidyksi Taivaan Isän rakkauden lämmöllä. Kirjoittajan kanssa saan ajatella luottavaisesti: Sinä annat taivaallemme pilviä / juuri sen verran kuin on tarpeen / että tuo ikävä säilyisi / ettemme kiintyisi maalliseen / että taivas näkyisi

Virpi Viitala

Ostoskorisi on tyhjä