SRK:n julkaisumyymälä

Julkaistu 28.10.2015

Kiusaaja katsoo peiliin

Heijastuksia -kirjan päähenkilö Reeta esiintyi Reija Kaarlejärven edellisessä kirjassa luokkakaveriaan kiusaavana entisenä ystävänä. Mitä kiusaajalle kuuluu nyt, neljä vuotta myöhemmin?

Kaarlejärvi kertoo Reetan kiinnittäneen hänen huomionsa jo Olivian tarinaa kirjoittaessaan. Mikä sillä mättää, Kaarlejärvi mietti. Voiko joku oikeasti toimia noin hölmösti? Miksi? Näistä pohdinnoista syntyi jatko-osa, joka sijoittuu savolaiselle maatilalle, neljän vuoden päähän edellisen kirjan tapahtumista.

Kaarlejärvi toivoo kirjan herättävän ymmärrystä vaikeuksissa olevaa kohtaan.
− Ongelmakäyttäytymiselle on aina syy jossain. Kaikki tarvitsevat lempeää ohjausta, kärsivällisyyttä ja rakkautta. Varsinkin silloin, kun menee oikein huonosti.
− Elämänhistoriaansa ei voi valita, mutta siihen jokainen voi vaikuttaa, mitä tekee elämällään.

Kirjassa Reeta on juuri ylioppilaaksi valmistunut. Kaarlejärvi kertoo halunneensa kirjoittaa vanhemmista nuorista antaakseen tilaa syvemmälle pohdinnalle; parikymppinen pystyy jo tarkastelemaan elämäänsä syvemmin kuin viisitoistavuotias. Hän toivoo kirjan antavan paitsi lohtua ja toivoa, myös suuntaa identiteettiään ja mahdollisesti uskoaan etsivälle nuorelle.

Kirjoitusprosessinsa kantavaksi ajatukseksi Kaarlejärvi nimeää sen, että jokainen ihminen on Jumalalle arvokas.
− Jumala voi antaa ihmisen elämään erilaisia haasteita, mutta myös keinot ja voimat selvitä niistä, Kaarlejärvi muistuttaa. − Hänellä on varaa antaa kaikki, mitä tarvitsemme ja vielä paljon sen yli.

Kirja on itsenäinen jatko-osa nuortenkirjalle Yksi näistä.

Teksti: Mirjami Alanko

Lukijakommentti: Koukuttava kasvukertomus

Reija Kaarlejärvi on sijoittanut Reetan elämän myrskyämään lupsakkaan savolaiseen maatilaympäristöön. Maatalon isäntä Eki viäntää puhetta savolaesittain, mikä tuo sopivan kevennyksen kirjan käsittelemiin vaikeisiin ja koskettaviin tunnekuohuihin.

Heijastuksia kertoo kaunistelematta Reetan – ja varmasti monen muun nuoren – ajatusmaailmasta. Parikymppinen tyttö hakee hyväksyntää itseltään uskovaiselle sopimattomilla asioilla ja perustelee valintojaan: Ihan sama kaikelle! Kuitenkin hän toivoo, että edes äiti soittaisi. Kunpa joku välittäisi!

Kirjassa on annettu suunvuoro sekä Reetalle että kesätyöläispoika-Otolle: tapahtumat kerrotaan sujuvasti molempien näkökulmasta. Lukija on Heijastuksien parissa viisaampi kuin yksikään sen henkilöistä.

Tarinan keskivaiheilla Reetan suvun tilan historia sekoittuu kertomukseen ja tuntuu, että historia alkaa toistaa itseään. Liekö menneisyyden tapahtumilla osuutta siihen, että Reetan setä Eki ymmärtää, miten asiat menevät parhain päin?

Kesän tapahtumat Savossa voivat opettaa niin nuorta kuin vanhempaa lukijaa. Välittäminen ja totuudessa rakastaminen ovat tärkeimpiä tukia itseään etsivälle nuorelle. Juoni etenee koukuttavasti; kun kirjan illalla aloittaa, on heti aamulla luku-urakkaa jatkettava. Paras lukuaika lienee siis viikonloppuna.

Teksti: Eeva Pohjola

Ostoskorisi on tyhjä