SRK:n kuorolevy Armon lähde on jatkoa suositulle Armon valo -levylle niin ohjelmistonsa kuin tyylinsäkin puolesta. Ohjelmistona on perinteisiä, paljon laulettuja Siionin lauluja, vaikka joukkoon saattaa toki mahtua joku harvinaisempikin löytö. Suurta sekakuoroa säestetään uruilla, sellolla ja huilulla. Sovituksissa on perinteisiä valintoja, mutta myös paljon tuoreita tulkintoja.

Levy on saanut nimensä laulusta Mä laulelen nyt verestä, joka tunnetaan myös nimellä Armon lähde. Levyn sanoituksissa kuljetaankin yhä uudelleen Getsemaneen ja Golgatalle katselemaan Jeesuksen veristä uhria, jonka kautta arka omatunto saa omistaa lohdutuksen. Tämän lohdutuksen tähden lauluissa iloitaan Jumalan lapsen osasta, joka raskaan ja okaisenkin ristin alla merkitsee Jeesuksen ystävyyttä ja elävää taivastoivoa.

Äänittäjä toimii ”portinvartijana”

Matias Lahden johtama noin 60-jäseninen kuoro kerääntyi viime vuonna eri puolilta Suomea ensin kahdelle harjoitusleirille Hankasalmelle ja Kallioon, ja lopulta elokuussa äänitysleirille Maitoisten leirikeskukseen, joka on sopivan matkan päässä Klaukkalan kirkosta Nurmijärvellä. Kirkko on äänitteen koordinaattorin Ritva Holman kotikirkko. Kuorolaisten ja soittajien lisäksi levyn tekemiseen tarvitaan myös vähemmän äänekkäitä tekijöitä. Yksi heistä oli Kuusankoskella kanttorina toimiva Timo Vikman, joka toimi levyn äänittäjänä. Yhdessä SRK:n musiikkituottaja Juha Hakulisen kanssa hän kuunteli laulajia herkällä korvalla ja toimi ”portinvartijana”, kun musiikkia taltioitiin äänitteeksi. Äänitystilanne vaatii kaikilta osapuolilta suurta keskittymistä.
Timolle äänitystyö on kuin jännittävä matka, jonka aikana saa tutustua uusiin ihmisiin ja musiikkiteoksiin. Työ vaatii kärsivällisyyttä, herkkyyttä aistia tunnelmia ja kykyä tehdä nopeita johtopäätöksiä. Äänittäjän tehtävänä on osaltaan mahdollistaa ilmapiiri, jossa musiikki saa syntyä vapaasti. Tämän tunnelman hän haluaa välittää kuulijoille. Samalla hän saa kätkeä sitä sydämeensä muistoiksi, jotka kantavat omassa elämässä. Äänitteen valmistamisen lukuisia eri vaiheita ja järjestelyjä kuvaava työlista herättää kunnioitusta.
– Äänittäjän työssä tarvitaan sekä teknistä että taiteellista osaamista, mutta tärkeintä on silti Taivaan Isän siunaus, sanoo Timo Vikman virteen 582 viitaten.

Sydämellistä yhteistyötä

Timon mukaan Klaukkalan kirkko tarjosi äänitystyölle rauhallisen ja valoisan ympäristön.
– Kirkon akustiikka oli miellyttävä ja siellä oli hyvä äänittää, hän muistelee. – Kirkon urkujen jalo sointi sopi erinomaisesti levyn tunnelmaan. Seurakunnan työntekijät auttoivat meitä sydämellisesti koko projektin ajan ja kirkon tilat olivat kaikin puolin toimivat. Äänitystauoilla kuorolaisten joukosta kantautui iloinen puheensorina. Kun äänityspäivän urakka oli ohi, tuntui virkistävältä viettää vapaahetkiä yhdessä ulkoillen ja leirikeskuksen saunan lauteilla keskustellen.
Monet vanhat Siionin laulut tulivat äänitysprojektin aikana Timolle rakkaiksi. Erityisen voimakasta iloa hän koki Siionin laulun 124 äänityksessä, naiskuoron laulaessa Kun Jeesus on omana mulla, niin kirkastuu myrskynkin sää.
– Tuntui siltä, että laulun sävelet ja sanoma kumpusivat sydämestä. ”Kun kiusausten vyöryvät laineet, niin Jeesus mua vastahan käy; kun risti on raskas, okainen, niin päälleen hän sen sälyttää…”. Kun useita päiviä jatkunut äänitystyö oli saatu onnellisesti päätökseen, tuntui hyvältä laulaa vielä kirkossa järjestetyssä iltamusiikissa. Saimme lähteä kotimatkalle kevein askelein ja siunattuina.

Äänite julkistettiin sunnuntaina 28. helmikuuta kello 16 Kouvolan seudun rauhanyhdistyksellä.

Teksti: Mikko Pisilä
Kuva: Timo Vikman