SRK:n julkaisumyymälä

Kun Pirjo ja Urpo Luokkalaa pyydettiin toimittajiksi murrosikäisten vanhemmille suunnattuun kirjaan, he tarttuivat tehtävään myönteisin ajatuksin.

– Koimme tehtävän omalla tavalla haasteelliseksikin elämäntilanteessamme. Olimme juuri muuttaneet Kempeleestä Vantaalle. Omat murrosikäiset tarvitsivat tuossa vaiheessa tukea, kun lähes kaikki totutut arjen asiat menivät uusiksi: koti, koulu, kaveripiiri, seurakäytännöt, harrastuspaikat. Toisaalta ajattelimme, että juuri tuossa muutosvaiheessa oli hyvä pohtia omaa vanhemmuutta.

Murrosiässä nuori tarvitsee rakkautta, runsaasti anteeksiantamusta, rohkaisua, tukea ja rajoja. Lapsen murrosiässä vanhempikin käy usein läpi monenlaisia tunteita.

– Murrosikä haastaa myös vanhemman itsetuntemuksen: Millaista viestiä annan omalla kasvatustyölläni? Tunnenko toimintatapani positiiviset ja negatiiviset vaikutukset? Miten minun pitäisi toimia, että toimisin rakentavasti ja nuorta tukevasti? Millaisen esimerkin annan murrosikäiselle nuorelleni? pohtivat Luokkalat.

Kirjan sisältöä suunnitellessa Pirjo ja Urpo toivoivat, että erilaisista lähtökohdista olevat vanhemmat voisivat löytää kirjasta ajatuksia ja toimivia esimerkkejä, joita voi hyödyntää omassa kasvatustyössä. Jokainen vanhempi toimii kasvattajana omilla lahjoillaan, ja niitä kannattaa käyttää nuoren parhaaksi. Aina voi myös oppia uusia, rakentavia toimintatapoja.

– Toivomme, että kirjan sisältö rakentaisi uskovaisten perheiden tekemää kasvatustyötä. Haluamme kirjalla välittää ajatuksen siitä, että murrosikäisten kasvatustyö on mielenkiintoinen matka, jota ei kannata etukäteen pelätä. Keskeistä on vanhemman kyky rakastaa nuorta sellaisenaan, Pirjo kertoo.

Luokkaloilla on neljätoista lasta. Omien murrosikäisten kasvatustyöhön on antanut voimaa vanhempien samansuuntainen näkemys nuoren parhaasta. Vanhempien kahdenkeskiset keskustelut kasvatusasioista ovat olleet voimaannuttavia. Lapset ja nuoret myös itsessään ovat ilon ja voiman lähde. Luottamus Jumalan voimaan ja ystävien tuki on ollut merkittävää, kun omat voimavarat ovat olleet vähissä.

– Konkreettisella tavalla olemme useinkin kokeneet, että Jumalan voima on heikoissa väkevä. Rohkaisemme vanhempia rukoilemaan nuortensa puolesta. Rukous vaikuttaa myös vanhemman suhtautumistapaan nuorta kohtaan – se madaltaa kynnystä ottaa asioita puheeksi ja keskustella nuoren kuulumisista lempeässä hengessä, toteaa Urpo.

Teksti: Anna Illikainen

Ostoskorisi on tyhjä