Äiti istahtaa jakkaralle ja vetää Niilan syliinsä. Niila painaa päänsä äidin olkapäätä vasten. Hetken hänen selkänsä kohoilee pidätetystä itkusta. Sitten paha mieli tulee ulos. – En mene enää ikinä kouluun! hän parkaisee. – Kerro, äiti kehottaa ja silittää Niilan siilitukkaa. – No kun ne kumpparit ja korvat ja niin huonon nimenkin olette antaneet! Niila huutaa ja painaa kyynelistä märät kasvonsa äidin kaulaan. – Mikä vika niissä kumisaappaissa on? äiti kysyy hämmästyneellä äänellä. – Punainen on likkojen väri! Kenelläkään muulla ei ole punaisia kumppareita! Niila sanoo. – Ja miksi minun pitää olla Niila?
Niila tulee pahalla tuulella koulusta. Sisko on tullut vauvansa kanssa kylään, ja äitikin huomaa silloin vain Lilja-vauvan. Niila vetäytyy leikkimökkiin. Viimein äiti löytää pienen murehtijan piilostaan ja asiat alkavat selvitä.